Vesiretkellä ohjaaja käyttää osin samoja harjoituksia kuin metsäretkelläkin. Esimerkiksi puiden tutkimiseen liittyvät harjoitukset sopivat hyvin retken alkuun. Myös pikkueläinkortteja ja vesilajeja kannattaa piilottaa rantametsään samaan tapaan kuin eläinkortteja metsäretkellä. Näitä harjoituksia en nyt tässä toista vaan ne voi kaivaa metsäosuudesta.
Veteen liittyviä harjoituksia, joista valitaan ryhmälle sopivia:
Vesijuoksu
tarvitaan: valkeita, vaalean sinisiä ja tumman sinisiä nauhoja(10 oppilasta:3 valkeaa, 4 vaalean sinistä ja 3 tummansinistä)
Keskustellaan piirissä veden kierrosta. Sitten ohjaaja jakaa oppilaille osia: pilvi, joki/järvi, meri. Oppilaat merkitään esimerkiksi nauhoilla(valkea: pilvi, vaaleansininen: joki/järvi ja tummansininen: meri).
Kerrotaan, että leikitään hippaa niin että pilvet ottavat kiinni jokia. Joet ottavat kiinni meriä ja meri pilviä. Aina kun joku saa kiinni jonkun, he ottavat käsistä kiinni. Letkat ottavat kiinni sen mukaan mitä laitimmaiset ovat. Letkat päättävät ketä lähdetään ottamaan kiinni. Käsistä ei saa päästää irti. Leikki lopetetaan, kun syntynyt useita pitkiä letkoja.
Vedenkierto
tarvitaan: eri sinisen sävyisiä kangastilkkuja ja ruskea tilkku.
Oppilaat seisovat piirissä. Heille annetaan eri sinisen sävyisiä tilkkuja jollekin myös ruskea tilkku. Esimerkiksi niin että vaalea on vesipisara, hieman tummempi joki/järvi ja tumman sininen meri; ruskea on maa. Vesipisaroita ja jokia voi olla useita.
Maa-tilkku lasketaan piirin keskelle. Joki ja järvi tilkkuja tuodaan vuorotellen ympärille. Jokainen nimetään ja kerrotaan tarinaa – joki virtaa järveen, vesi imeytyy sateen jälkeen maahan ja syntyy pohjavettä, joet laskevat mereen. Tilkut voidaan asetella joko kapeaksi tai järvialtaan muotoon. Luodaan siis kuvitteellinen “kartta kangastilkuilla”. Sitten vesipisaroita pudotellaan päälle.
Taimenen matka ja valuma-alue
Oppilaat seisovat piirissä. Esitellään taimenen elämänvaiheet kuvat kertomalla tarinaa. Esitellään oman vesialueen valuma-aluekartta. Ohjaaja Kertoo oppilaille missä itse ollaan. Sitten hän näytetää mistä(mereltä minne iso joki laskee) taimen lähtee liikkeelle ja mistä sitä on löydetty(pikkupurot ja joet valuma-alueella). (esimerkiksi taimen Vantaan joella:www.vantaanjoki.com).
Vantaanjoen valuma-alue: Vanhankaupungin kosken kohdalla Vantaanjoki laskee mereen; Taimen lähtee vaellukselle kutujokia kohti Koskelta ja koettaa löytää kalaportaiden tien. Taimen nousee aina keravanjoen haaroihin. Purotaimenia on myös tavattu Loginojalla ja mätäojalla, jossa ne saattavat kutea ja asua koko ikänsä vaeltaen välillä paikasta toiseen, mutta ei mereen saakka. Osa nuorista taimenista palaa jälleen Vantaajokea myöten mereen viettämään aikuisuutta ja nousee kutujokiin(syntymäjokeen/puroon)jälleen myöhemmin.
Taimenen elämän vaiheet. Taustan väri muuttuu jokivedestä meriveteen. Eli osoittaa vaellusta. Näytetään kuvasarjana kuten kuusen elämä(metsäosiossa).
Haavit
tarvitaan: haaveja(siivilästä tehty haavi käy hyvin) – varrellisia(1-1,5m pitkä varsi kiinnitetään siivilään rautalangalla) sekä muutama yleishaavi, joissa irrotettava haaviosa, vesiastia(muovinen akvaario,isoja läpinäkyviä muovisia mittapurkkeja, isoja lautasia), rasioita ja purkkeja ja niiden kansia, luuppeja, vesilajikortteja ja määrityskaavio(muovitettu iso lakana-voi hankkia koulutarvike varastojen kautta), naruun kiinnitetty pullo, täysiä vesipulloja(2 kpl puolen litran pulloa riittää), lämpömittari, lusikoita ja pinsettejä
Jaetaan ryhmä ainakin kahteen osaan: haavijat ja kuvien tutkijat. Jos ryhmä on kovin iso niin osalle voi antaa tehtäväksi myös lajitella pikkueläin pelikortteja tai Suomen kalat pelikortteja. Nopeasti myös oppilaat keksivät omaa aiheeseen liittyvää tekemistä alueen ympäristön mukaan.
Täytetään yhdessä vesiastia. Otetaan pullolla tai purkilla vettä joesta. Haavin päähän kiinnitettävän kouran avulla vettä saa pengereellä seisten. Naruun kiinnitetyn pullon voi heittää veteen ja vetää täytenä ylös. Vesiastiaan voi myös kaataa pohjalle graanavettä ja siihen päälle joki/järvivettä.
Joku mittaa yhdestä vesiastiasta vedenlämpötilan ja vertaa sitä ilman lämpötilaan.
Oppilaat haavivat vesieliöitä astiaan. Niitä tulee parhaiten kun haaviin saa myös maata ja vesikasveja. Usein oppilaat keräilevät myös kotiloita, etanoita ja sammakkoja. Näitä ei kannata panna vesiastiaan. Sammakot pääsetetään pienen tarkkailun ja kirjaamisen jälkeen heti vapaaksi. Kotiloita ja etanoita voi tutkia esimerkiksi laudan tai penkin päällä(astiasta ne karkaavat pian). Jo alkuun on hyvä korostaa, että eliöt päästetään vapaaksi tutkimisen jälkeen, jotta oppilaille ei tule hinkua viedä niitä luokkaan. Yksittäisen eliön voi valita luokkaan tutkittavaksi ja varsinkin jos löydetään valmiiksi kuolleita tai kuoria.
Eliöitä tutkitaan vesiastiassa tai muussa sopivassa astiassa. Niistä kirjataan ylös lajeja, sukuja ja lajiryhmiä tunnistusmahdollisuuksien mukaan. Voidaan ottaa kuvia ja vaikka piirtää. Määrityskaavion avulla löydetään nopeasti lajiryhmä, kirjallisuuden avulla voi joku koettaa selvittää lajin, mutta tätä voidaan jatkaa tarkemmin koulussa.
Samaan aikaan osa ryhmästä tutkii vesilajikortteja ja muodostaa niistä ravintoketjuja.
Ryhmiä pyritään vaihtamaan niin että jokainen saa kokeilla haavimista. Usein oppilaat löytävät mielitoimensa: osa haluaa vain kuunnella vettä, toinen kerätä kotiloita ja kolmas ihastuu haavimiseen. On hyvä seurata oppilaiden innostusta ja pitää samalla huoli ettei keksitä aihetta liikaa sivuavia toimia.
Ravintoketju
Tehdään yhdessä ravintoketjuja vesilajikorteilla vaikka eväshetken yhteydessä. Jutellaan oppilaiden kanssa vesielijöistä ja niiden elintavoista. Lisätään kortteihin itse tulostettuja kuvia jokialueen elijöistä – valokuvia netistä http://www.joet.info/vesienpikkuelaimia.htm ja kuvahaulla vesihyönteiset suomessa, sudenkorennot, kovakuoriaiset vedessä
Kehys
Ohjaaja jakaa oppilaille puiset kehykset ja he etsivät mielenkiintoisia yksityiskohtia rannasta. Nämä kehystetään. Kehyksellä otetaan “kuvia” eri kohteista ennen kuin valitaan lopullinen. Järjestetään näyttely ja käydään katsomassa toisten kehystämiä paikkoja.
