Tähän olen koonnut vinkkejä erityisryhmien ohjaamisesta.
*Kerää aina ryhmä piiriin tai kaareen ennen tehtävän selittämistä. Jaa välineet vasta, kun olet selittänyt tehtävän. Mieluiten 1-2 välinettä kerrallaan.
*Näytä luontopolkukuvaa ensin koko ryhmälle. Selitä lyhyesti tehtävä. Varmista tarpeen mukaan tehtävän annon ymmärrys jokaiselle oppilaalle erikseen.
Ymmärryksen lisääminen vinkkejä:
Vetäytyvät hiljaiset oppilaat:
– Vie kuva jokaisen oppilaan eteen ja innosta tehtävään yksilöllisesti.
Vilkaat, mutta hyvin kommunikoivat oppilaat:
– Kun olet yleisesti kertonut tehtävän annon kuvan avulla, kysele kuvasta ja ympäristöstä lapsilta. Pyydä heiltä esimerkkejä, mitä voisi kerätä tai mitä he ovat jo havainneet metsässä. Aloita koko retki vilkaalla aiheeseen liittyvällä leikillä (esim. veden kiertojuoksu). Vilkkaita leikkejä/vapaa aikaa aina keskittymistä vaativan tehtävän jälkeen.
Ohjeen pääasioista, verbeistä, voi pitää toimintakuvan rinnalla pictoa tai symbolikuvaa, joita saa papunet-kuvapankki sivuilta. Tällöin viesti on selvä, vaikka maalattu kuva olisikin uusi ryhmälle. Esimerkiksi, kun kerrot että kerätään luonnonesineitä rasiaan, voit pitää näkyvillä pientä “kerätä” kuvaa. Myös ohje hiljaa tai kuunnella voi mennä paremmin perille tutun symbolikuvan ollessa maalatun kuvan vieressä.
*Tee erilaisia tehtäväryhmiä tarpeen mukaan, jotta voit seurata turvallisesti vaativampaa tehtävää kuten haaviminen.
*Isommat luokat kannattaa jakaa ryhmiin – autistiset ja kehitysvammaiset työskentelevät pareittain tai avustajan kanssa kukin sosiaallisten kykyjensä mukaan.
*Parityöskentelyä ei pidä välttää, vaikka oppilailla olisi sosiaallisia vaikeuksia. Erityisesti havainnon jakamisen harjoittelu ja toisen kuuntelu on tärkeää. Samoin, jos oppilas pelkää koskettamista tai aristaa tuoksuja niin hänen on annettava lähestyä tehtävää rauhallisesti, mutta ei vapauttaa tehtävästä ilman yritystä.
– Rauhallinen kokemus itselle vaikeasta asiasta tuottaa myönteisen kuvan – voin oppia.
*Työllistä avustajia/opettajia ryhmien ohjaajiksi, yksittäisten lasten avustajiksi tavaran kantamiseen jne. aina he eivät osaa itse tarttua toimeen.
*Yhdistele tehtäviä luovasti. Kun oppilaat innostuvat löytämistään eliöistä tai niiden merkeistä, teetä muutama lajikorttitehtävä, joka tuo lisätietoa elinympäristön eliöistä. Ravintoketjusta voi puhua, vaikka ruokataolla.
*Jos tiedät ryhmän pitävän jostain anna sille aikaa ja tee vaativampia tehtäviä vain muutama. Monen aineen voi tuoda ulos – musisointi luonnonsoittimilla, mittaustehtävät (pidetään laskemisesta), vapaa havainnointi, lajien tutkiminen jne.
*Ota tehtäviin mukaan oppilaiden keksimiä toteutuksia – pitäisi kerätä puiden lehtiä, mutta oppilaat innostuvatkin sienistä. Silloin sienet liitetään luontevasti puihin(puhutaan symbioosista puiden ja sienten välillä)
*seuraa ryhmää ja yksilöitä – älä vaadi täydellistä tehtävän toteutusta jokaiselta tai vie kaikkia rasteja läpi pakolla – tärkeintä on lasten innostus ja kiinnostus luonnossa.
*Etene tehtävässä vaiheittain: 1 kehoitetaan etsimään… 2.Esitele väline… 3. Liitä pieni leikki tehtävään (kerätään puiden osia – puuhippa;kerättiin luonnonesineitä ja tutkittiin niitä – tehdään taideteoksia esineistä, kim-peli, kosketuspiiri…)
*Jos harjoitus koostuu kuvasarjasta, vie jokainen kuvataulu(vaihe) erikseen jokaisen oppilaan tai oppilasryhmien eteen. Tällöin oppilaat voivat myös kommentoida kuvaa ja sen tapahtumia. Liitä kuvasarjaan jokin leikki, joka tehdään sarjan näyttämisen aikana tai heti sen jälkeen – kuusen kasvujumppa, ravintoketjuhippa, veden kiertojuoksu…
* Kiinnitä kuvia avainlenkkeihin sarjaksi, jolloin ne eivät pääse leviämään, kun kerrot niistä. Maastoon piilotettavia kuvia ei kannata lenkkiin kiinnittää, vaan asetellaan rasiasta tai kirjekuoresta esille.
*Lisää juoksutehtäviä väliin, jos ryhmä on liikkuvainen/ei keskity; jos ryhmä ei kykene ottamaan toisiaan kiinni hippaleikissä, he voivat innostua hakemaan eri esineitä kilpaa.
*Käy tehtävien aikana ryhmien tai yksilöiden luona katsomassa miten tehtävä sujuu ja pyri innostumaan oppilaan keksimästä asiasta tai suuntaamaan kiinnostusta, jos oppilas ei tunnu löytävän “mitään”.
Esimerkiksi:
– Pyydettiin tutkimaan puita – poika kiinnostui enemmän puun alla kasvavista kieloista. Kehu löydöistä ja tutkikaa kukkia yhdessä.
– Innosta ja ohjaa sopivasti: poika tutki kuusta luupilla – rungolla oli jäkälää ja oksasta riippui hämähäkki, mutta poika ei huomannut niitä – ohjaajan mainittua nämä poika palasi puulle uudestaan ja tutki tarkemmin; kaveritkin halusivat nähdä.
– Innostukaa yhdessä luonnossa tapahtuvasta – oravat puissa, ötökät yllättäen kankaalla, kummallinen linnun ääni…Kokekaa yhdessä löytämisen ilo – Luonnossa on tärkeämpää olla hauskaa kuin suorittaa tietty määrä tehtäviä.
Kuuntele puuta – poika lähes nukahti puun alle