Harjoitukset erityisluokkaretkillä metsässä:
Ohjaaja valitsee seuraavista harjoituksista 4-5 kappaletta/1,5 tunnin retkelle ryhmänsä tason mukaan. Joillekin ryhmille riittää muutama harjoitus ja loppuaika voi olla vapaata tutkiskelua. Erityisesti jos maastossa ei ole retkeilty aiemmin voilla hyvä tehdä väljä suunnitelma ja jättää aikaa omaehtoiselle tutkiskelulle, leikille ja vaikka majojen rakennukselle.
Harjoituksiin liittyviä kuvatauluja näytetään, jos ryhmä tuntuu vaativan keskittyäkseen sitä. Osa kuvatauluista on selvästi kokoavia – Värikäs metsä, Meren ranta sekä Järven ranta. Näistä voidaan kertoa monipuolisesti retkielinympäristöstä. Kuvataulujen rinnalla voi käyttää myös symbolikuvia ja niistä koostuvia kuvatauluja. Nämä ovat tutumpia esimerkiksi autisminkirjon ja kehitysvammaisille oppilaille ja harjoitus voi aueta helpommin.(symbolikuvia voi ladata papunet-sivustolta;muutamia kuvia materiaaleissa)
Evästauko retkellä auttaa jaksamaan tehtäviä ja antaa mahdollisuuden leppoisalle juttelulle eläimistä ja havainnoista. Eväshetkeen voi luontevasti yhdistää harjoituksen tai keskustelun eläinten ja ihmisten ruuista, ruokailutavoista ja ravintoketjuista.
Kuvat on esitetty tässä harjoitusten jälkeen pikkukuvina. Ne on kuitenkin tarkoitus ladata kuvasivulta. Kun kuvat kopio arkille pikkukuvina peräkkäin, voi muodostaa struktuurin eli tehtäväjärjestyksen. Se auttaa varsinkin kehitysvammaisia ja autistisia oppilaita. Sruktuureista ja toimintatauluista on kuvasivuilla esimerkkejä.
Esimerkki retki 1: Verrataan puita, Kosketuspiiri, Kuusen elämä, Eläimet piilossa ja ravintoketju, kuuntelu
Esimerkki retki 2: Aarre, Kosketuspiiri, Tuoksu, Kuuntelu ja musiikki
Esimerkki retki 3: Puiden merkkien tutkiminen, Puulajijuoksu, Metsän kerrokset/pyy ympyrä, Pikkueläimet piilossa, Ravintoketju pyykkipojilla Esimerkki retki 4: Tutkitaan puita, Etsi väri, Etsi laji, kuuntelu
Verrataan puita ja puiden merkien tutkiminen
Harjoituksen voi tehdä yksin tai pienryhmissä. Kehitysvammaisten ja autisminkirjon lasten kanssa harjoitus pitää tehdä selkeästi osissa. Ks. Tutkitaan puuta alempana. Jos luupin käyttö on tuttua, se voi olla kokoajan kaulassa ja sillä voidaan tutkia kaikissa vaiheissa. Lapsille joille on motoriikan ja hahmottamisen selviä haasteita on hyvä jakaa luuppi vasta erikseen ja tutkia aluksi ilman sitä.
Oppilaille näytetään puukortteja ja kerrotaan, että jokainen tutkii omaa puuta. Oppilaat valitsevat puut ja niitä kuvaavat kortit annetaan heille. Verratkaa omaa puukorttia kulkiessa metsän puihin. Löytyykö oma laji? Mitä eroa on esimerkiksi kuvan pihlajassa verrattuna metsän metsän pihlajiin.
Ohjaaja vertaa kortin kuvaa oikeaan puuhun ja kysyy oppilailta puun tuntomerkkejä. Pienen tunnistuksen jälkeen ohjaaja jakaa avustajille tai oppilaille rasiat, johon kerätään jokin omaan puuhun liittyvä asia; käpy, lehti maasta, oksa, havu maasta…
Löydöt levitetään kankaalle ja oppilaille esitellään luuppi. Jokainen tutkii luupilla tai varrellisella suurennuslasilla(helpompi autistien tai pienten lasten käytössä) muutamaa puumerkkiä. Anna ryhmälle hetki aikaa tutkia luupilla ympäristöä muutenkin. Aina välineellä tutkiminen ei onnistu, silloin on annettava aikaa omantyyppiselle tutkimiselle.
Tutkitaan puuta
Ohjaaja näyttää kosketa puuta – kuvaa ja selittää, että jokainen etsii oman puun ja tutkii sitä. Tutkimiseen jaetaan luupit heti tai vähän ajan päästä. Luupin käyttö ohjataan erikseen varsinkin haastavien erityislasten kanssa. Puun alta tai läheltä voidaan myös kerätä jokin puun osa jota tutkitaan luupilla piirissä. Kukin tutkii omaa puutaan ja ohjaaja kiertää tekemässä oppilaan kanssa huomioita puista: jäkälä, kääpä, mitä kasveja puun alla kasvaa….
Aarre
Ohjaaja näyttää oppilaille aarre-kuvaa ja selittää näyttäen, että maasta kerätään luonnonesine laatikkoon. Jaa ryhmäparille tai jokaiselle oma rasia(avustajat kantavat, jos oppilas ei kykene). Kerätkää lähialueelta 1-2 luonnonesinettä rasiaan. Oppilaat tulevat piiriin ja heille esitellään luuppi. Tutkikaa löytöjä luupilla ja näyttäkää parille.
Tutkitaan luupilla vapaasti hetki ympäristöä.
Etsi väri
Näytetään värikäs-metsä kuvaa. Ohjaaja nimeää oppilaiden kanssa yksitellen tai ryhmässä kuvasta värejä ja lajeja. Oppilaille jaetaan rasia, jonka pohjalla on värikortti. Kukin kerää muutaman luonnonesineen omaa väriään. Löydöt tuodaan kankaalle ja niitä tutkitaan. Kerrotaan muutamasta lajista, joihin värit ohjaavat kuten “tässä on punainen pihlajan lehti; puun punaiset marjat maistuvat linnuille ja lehtiä ja marjoja voi ihminenkin syödä”. Tehdään väreistä sateenkaari tai muu taideteos. Räväytetään värit ilmaan kangasta heilauttamalla. Sitä ennen voidaan kerätä jokin löydön mukaan luokkaa tutkittavaksi. Roskat kerätään ehdottomasti mukaan ja pohditaan, miksi niitä ei saisi heittää luontoon.
Värikäs-metsätaulua voi käyttää myös kertoessaan syksyisestä metsästä ja oppilaiden kertoessa syksyn havainnoista. Kuva-alustuksen jälkeen voi lähteä tutkimaan syksyn puita, lehtiä. Siinä tutkiessa löytyy helposti myös ötököitä ja niistä voi luentevasti siirtyä tutkimaan pikkueläimet-pelikortteissa(ks.selitetään alempana) olevia lajeja.
Värikäs metsä; voi käyttää myös lajien etsintään(etsitään puolukka, mustikka jne. kuvan kanssa) etsi-symbolikuva voi toimia tukena (Lähde: Sclera npo (www.sclera.be)Marjasieni-taulu; hyönteistaulu
Alla on esimerkki hyönteistaulusta. Vastaavia tauluja voi tehdä itse esimerkiksi yleisemmistä linnuista, sienistä tai marjoista. Lasten on monesti helpompi oppia kymmenkunta rajattua lajia, kun etsiä kirjoista satojen joukosta tuttuja/nähtyjä lajeja. Oppilaat tunnistavat yhdessä tai pienissä ryhmissä taulun lajeja. Lajeista keskustellaan: onko niitä nähty ja missä, onko joku maistanut marjoja tai sieniä, minkälaisissa paikoissa kasvavat, vesilintu/pikkulintu/paikkalintu/muuttolintu jne. Lajeja etsitään lähimaastosta. Hyönteisiä ja muita eläimiä voi myös piilottaa maastoon peli-/kuvakortteina(katso pikkueläinkortit piilossa). Kasveista on myös pelikortteja, joita voi käyttää etsimiseen ja vertailuun.
Piilotetut eläimet ja ravintoketju
Ohjaaja on piilottanut etukäteen pienelle metsäalueelle eri eläin- ja kasvikortteja (kortteja piilotetaan ryhmän koon mukaan 20-25 kymmenelle oppilaalle). Eläimet on piilotettu kukin omalle paikalleen: sinitiainen puuhun, hiiri kiven koloon, jänis varvikkoon…. Ohjaaja tietää etsittävän määrän ja kuvat on piilotettu niin että ne näkyvät mutta vaativat tarkkaavaisuutta.
Oppilaat kerätään piiriin ja näytetään etsi laji-kuvaa. Selitetään, että metsästä etsitään eläinkortteja; voidaan alustaan kertomalla missä eläimet viihtyvät. Sitten oppilaat etsivät kukin muutaman kortin. Määrää rajoitetaan, jos on vaara, että yksi kerää kaikki.
Kortit tuodaan kankaalle ja niitä tutkitaan ja eläimet nimetään.
Harjoitusta jatketaan näyttämällä ravintoketju-kuvaa. Oppilaiden kanssa muodostetaan korteista ravintoketjuja, ohjaaja voi lisätä omasta laatikosta ketjuihin kasveja(puu- ja kasvilajikortit) ja pikkueläimiä (pelikortit), jos piilossa on ollut pääosin eläimiä ja vain muutama kasvikortti.
Sitten oppilaille jaetaan itselleen ravintoketju kuva (nauhaa ripustettu eläin tai kasvi: esimerkiksi käpy, orava tai näätä). Kun kukin oppilas on saanut osan kaikki sulkevat silmänsä ja kävyt lähtevät piiloon. Hetken kuluttua oravat lähtevät etsimään käpyjä; kävyt eivät saa liikkua. Lopulta näädät lähtevät ajamaan takaa oravia. Kiinnijäätyään oppilas luovuttaa kuvansa opettajalle tai lapselle, joka on hänet kiinni saanut. Sitten oppilas menee odottamaan kunnes muut ovat jäänneet kiinni. Ohjaaja voi myös lopettaa pelin, kun sitä on leikitty tietyn aikaa.
ravintoketju kuva!!
Pikkueläinkortit piilossa
Jos oppilaat ovat kovin vauhdikkaita etsimään ja osaavat paljon lajeja, piilotetaan pakka pikkueläin pelikortteja. Annetaan ohje kunkin keräämästä korttimäärästä, jotta kortteja jää jokaisen löydettäväksi. Oppilaat lähtevät ohjaajan merkistä etsimään kortteja. Kun kaikki on kerätty, kortteja tutkitaan pienissä ryhmissä(pareittain jos kymmenen; lasta-3-4 jos parikkymmentä lasta). Pikkuryhmän kortit jaetaan eliöryhmiin: nilviäiset, perhoset, kaksisiipiset, nisäkkäät…Ryhmän kortit tuodaan yhteen ja muodostetaan muutama ravintoketju. Ravintoketjuun voidaan lisätä muutama peto tai kasvi muista lajikorteista.
Metsän kerrokset
Oppilaille näytetään metsän kerrokset kuvaa. Pohditaan yhdessä missä metsässä on kenttä-, pensas- ja puu kerros. Kuuluuko puun taimi pensas vai puu-kerrokseen. Mitä muita eliöryhmiä huomataan – sienet, jäkälät, käävät; kenties jokin eläin? Tutkitaan aluetta luupilla. Miltä eri kerrosten kasvit näyttävät luupilla?
kuva!
Kosketuspiiri
Ohjaaja kerää oppilaat piiriin ja näyttää tunne-kuvaa. Sitten hän ottaa pussista erilaisia kosketuksia(luonnonesineitä kuten kivi, havu, lehti, käpy ja oksa). Kosketukset kiertävät piirissä lapselta toiselle ja niitä hipaistaan oppilaan poskea vasten. Voidaan myös tehdä muita huomioita kuten kuusen käpy ”soi” rapsuttamalla, kivi kopisee kallioon, kuusi tuoksuu…
Jokaisen kosketuksen kohdalla sanotaan jokin adjektiivi: karhea kivi, piikikäs havu, pehmeä lehti….Jos oppilaat ovat verbaalisesti lahjakkaita, he alkavat itsekin keksiä adjektiiveja ja tehdä muita huomioita. Puhuvien oppilaiden kanssa ohjaaja näyttää esimerkin, mutta on muiden kosketusten kohdalla hiljaa ja antaa oppilaiden keksiä miltä mikin tuntuu.
Kosketus/tunne: kierrätetään piirissä esineitä ja tutkitaan ja nimetään. koikeilla kuvasymboli voi toimia tukena (lähde: ARASAAC (catedu.es/arasaac)Tuoksu
Ohjaaja näyttää tuoksu-kuvaa ja selittää, että purkkiin kerätään tuoksu. Ohjaaja jakaa purkit oppilaille. Innostaakseen hän näyttää esimerkkiä ja haistelee eri kohteita kuten sammalta, puuta ja kiveä ja poimii niistä jotain purkkiin. On hyvä nimetä: “tässä haistan kostean sammaleen”;”oi miten kirpeä puolukan tuoksu…” touksuja oppilaille, vaikka he eivät itse juuri puhuisikaan. Se laajentaa sanavarastoa ja samalla voi tuoda esille metsän pieniä osia kuten sammalleita, jäkäliä, kuivia lehtiä ja marjoja jne. Oppilaat tekevät yhden tai muutaman tuoksusekoituksen ja antavat kaverin haistaa omaa purkkia. Lopuksi purkit tyhjennetään ja kerätään takaisin pussiin.
Kuusen elämä
Ohjaaja kertoo kuusen elämän tarinan näyttämällä puun vaiheita yksi kerrallaan: käpy-taimi-pikku kuusi-iso kuusi- maapuu-taimi. Jokaisen kuvan kohdalla tehdään kuvaava liike: siemen sormet yhdessä, taimi – kaikki kyykkyyn, pikku puu – noustaan vähän ylös, iso kuusi – heilutaan tuulessa, maa puu – kaadutaan.
Kuvat viedään tarvittaessa kunkin oppilaan eteen, jotta ne pystytään hahmottamaan. Tarina kerrotaan tarpeeksi hitaasti, jotta ryhmä voi myös kommentoida. Muutaman kerran jälkeen valitaan oma puu ja kasvetaan omaan tyyliin eikä kaikki samalla tavalla – joku jää pökkelöksi, toinen keloksi, kolmas kaatuu, miten oksat kasvavat lehtipuulla ja männyllä eritavalla? On tärkeää, että maapuun kuvan jälkeen kerrotaan että viereen kasvaa taimia. Eli elämä jatkuu ja kiertokulkuajatus tulee esille.
Eri vaiheita voidaan kertomuksen jälkeen etsiä metsästä kehoituksella: Etsikää taimi – kaikki juoksevat jonkun puun taimen luokse (siis mikä tahansa laji), Etsikää siemen – oppilaat tuovat eri puiden siemeniä, kukkia tai marjoja kankaalle – pyritään kerämään maasta puiden alta tai poimitaan yksittäinen kukka tai pari marjaa. Puulajit käydään yhdessä läpi. Lopuksi voidaan keskustella onko varpu kuten mustikka, puolukka tai kanerva puu(pikkueläimille on ja joissakin maissa kuten Skotlannissa kanerva ajatellaan nummien puuna).
Kuusitarinan kuvat ovat erikseen ladattavissa kuvat-sivulla. Kuvat kannattaa kiinnittää avaimen metallirenkaaseen, jolloin ne pysyvät yhdessä. Samoin voi kiinnittää symbolikuvat tai pikkukuvia eläimistä ja kasveista, joilla voi selventää esimerkiksi kuunteluharjoituksessa kuunneltuja asioita.Kuutelu
Ohjaaja näyttää oppilaille kuuntelu-kuvaa/puun kuuntelu-kuvaa ja oppilaat valitsevat kukin oman puun. Puun alla istutaan tai vähintään ollaan hetki hiljaa polun varressa.
Ohjaaja voi kertoa ääniä kuunteleville oppilaille pienen tarinan puun asukkaista, mutta jättää luonnon äänille tilaa.
Kuuntelun jälkeen ääniä käydään läpi kuvakorteilla(erillisiä pikkukuvia näytetään, kiinnitetty renkaaseen).
Musiikki
Ohjaaja soittaa merkiksi keppejä ja kulkusia tai kongia. Oppilaat kiinnostuvat ja tulevat kokeilemaan soittimia. Ohjaaja pyytää kaikkia valitsemaan oman soittimen luonnosta: kivet, kepit, kävyn….Kuljetaan soittokulkueena ja pysähdytään välillä kuuntelemaan vain yhtä sointinta. Toisille ryhmille voi olla helpompaa soittaa piirissä vuorotellen. On tärkeää, että jokaisen soittimelle annetaan tilaa.
Loppuruno: Monille ryhmille sopii, että harjoitukset kootaan yhteen mieleenpainuvalla loppurunolla. Jokatapauksessa retkessä on hyvä olla selkeä loppu ja alku: alussa esitellään retkipaikka ja osallistujien nimet ja lopussa toivotus ja mietintä tehdyistä asioista.
Esimerkki loppurunosta:
Olemme kuulleet linnut ja eläimet(kunnellaan käsi korvalla)
Haistaneet metsän tuoksun. (haitellaan käden nyrkkiä)
Koketus on opettanut luonnosta ihmeitä(silitellään kädessä kuviteltua asiaa)
Löytäneet oman aarteen(painetaan käsi rinnalle)
Kokeneet meren ja tuulen voiman(puhalletaan ja heilutaan paikallaan)
Metsä on aarre meille jokaiselle. (kätellään vieruskaveria ja halataan itseä)
Puut antavat meille puhtaan ilman ja me voimme antaa heille.(Vedetään sisään ilmaa ja puhalletaan ulos)
Meriharju on antanut meille ihmeellisen seikkailun. (Levitetään kädet ja vilkutetaan)
Kiitos!(kumarrus ja taputus)
Lisäharjoituksia taitaville ryhmille:
Ravintoketju 20 min
Tarvitaan: pyykkipojat ja iso alue, jossa on piiloja
Leikkiin tarvitaan yhtä monta pyykkipoikaa kuin leikkijöitä on tai enemmän, jotta voidaan syntyä uudestaan eli hakea uusi pyykkipoika, kun jäänyt kiinni.
Pyykkipojissa on kasveja (vihreät), kasvinsyöjiä (siniset) ja petoja (punaiset). Lisäksi on mustia pyykkipoikia, jotka ovat katastrofeja kuten hurrikaani, happosade ja ilmastonmuutos. Pyykkipoikiin voidaan kirjoittaa eläin tai kasvi, jolloin nimet jäävät leikkiessä mieleen. Toisaalta pyykkipojat voivat olla vain värimerkittyjä(tussilla tai nauhalla), jolloin lajin voi itse kuvitella. On hyvä korostaa, että leikissä eläinten ruokailutapoja yksinkertaistetaan – kettu edustaa lihansyöjää, vaikka oikeasti eläin syö monenlaista ruokaa. Kasveja on eniten, kasvinsyöjiä seuraavaksi eniten ja petoja vähiten – kuten luonnossa. Leikin aluksi käydään läpi ravintoketjuja luonnossa. Kannattaa myös miettiä esim. mihin ryhmään ihminen kuuluu.
Kun leikki alkaa, kaikki saavat yhden pyykkipojan. Eläimet pistävät silmät kiinni ja kasvit lähtevät matkaan ja piiloutuvat johonkin, sillä kasvithan eivät juokse, vaan juurtuvat paikalleen. Hetken kuluttua vetäjä lähettää kasvinsyöjät matkaan, nämä syövät kasveja etsimällä piiloutuneet ja nappaamalla heidän pyykkipoikansa. Pian kasvinsyöjien jälkeen lähtee matkaan pedot, jotka ottavat kiinni kasvinsyöjiä ja nappaavat näiden pyykkipojat. Lopuksi lähtee hurrikaani/muu katastroofi, joka kaataa metsän eli pesäpuut tai tuhoaa muuten eläinten elinmahdollisuudet ottamalla kiinni kaikkia. Kuollessa haetaan uusi pyykkipoika, niiden lopputtua pelataan vielä hetki ja sitten kootaan leikkijät yhteen keskustellaan kuka syötiin ja kuka säästyi sekä miten luonnossa olisi käynyt. Leikkijöiden on luovutettava pyykkipojat vapaaehtoisesti.
Variaatio 1: Leikissä on mukana hajoittajia, jotka ottavat kiinni petoja tai kaikkea.
Ravintoverkko
tarvitaan:lankarulla
Oppilaat seisovat piirissä. Joku aloittaa sanomalla jonkun kasvin(nimeää lajin esimerkiksi kuusi). Hän heittää lankarullan toiselle ja pitää langan päästä kiinni. Kerän saanut kertoo jonkun eläimen(nimeää lajin, esimerkiksi orava), joka syö sanottua kasvia. Kerä heitetään taas seuraavalle ja edellinen pitää omasta lankakohdastaan kiinni. Kolmas sanoo lihansyöjän(nimeää lajin, esimerkiksi näätä), joka syö edellisen eläimen. Seuraavaksi voidaan sanoa toinen lihansyöjä tai hajoittaja tai raadonsyöjä(ei tarvitse nimetä lajina ellei tiedä sopivaa:turkkilo, kovakuoriaiset ja kärpäset(syövät/hautaavat haaskoja), varislintu). Jolloin aloitetaan uudesta kasvista. Vähitellen syntyy verkko. Kun lanka loppuu, harjoitellaan tilannetta, että joku puuttuisi. Esimerkiksi hajoittajan sanoneet käyvät istumaan ja koko verkko meinaa kaatua. Luonnossa tarvitaan kaikkia. Leikin jälkeen voidaan miettiä tarkemmin mitä tapahtuu, kun joku kasvi tai eläin häviää.
Puulajijuoksu
Vauhdikkaiden oppilaiden kanssa rauhallisen tutkimisen jälkeen sopii puulajijuoksu. Ohjaaja huutaa jokin puun ja oppilaat jouksevat sen luokse(kukin omalle männylleen esimerkiksi tai ryhmissä muutamalle riippuen miten paljon metsässä on mitäkin puita). Ohjaaja huutaa toisen puun ja oppilaat vaihtavat puuta. Alussa odotetaan, että kukin löytää oikean puun, mutta sitten tahtia kovennetaan. Välillä ohjaaja huutaa myrsky ja kaikkien pitää mennä kyykkyyn.
Puuruutu:
tarvitaan: paperia ja kynä(havaintovihot) sekä 6m pitkä naru
Jakautukaa pieniin ryhmiin. Kukin ryhmä saa paperin, kynän, narun ja mahdollisuuksien mukaan pari luuppia. Ryhmät tutkivat erilaisia puita: yksi kuusta, mäntyä, koivua, haapaa tai raitaa, viides jotain pökkelö/maapuuta.
Narulla rajataan ryhmien puiden ympärille tutkimusympyrä. Ympyrän sisältä tunnistetaan kasvit ja pohditaan tai havaintojen perusteella, mitä eläimiä puussa asuu. Myös käävät ja jäkälät huomioidaan, mutta niitä ei aina tarvitse tunnistaa lajilleen. Voidaan kirjoittaa esimerkiksi kaksi jäkälälajia puun pinnassa ja maassa kerrossammal ja kaksi muuta sammallajia. Tutkimuksen lopuksi tuloksia pohditaan yhdessä: Miksi eri puiden alla kasvaa erilaisia kasveja? Miten ikä, maaperä ja varjo vaikuttavat. Mitkä eläimet voisivat hyötyä omasta puusta?