Tähän olen koonnut vinkkejä erityisryhmien ohjaamisesta.
*Kerää ryhmä piiriin tai kaareen ennen tehtävän selittämistä.
*Näytä luontopolkukuvaa ensin koko ryhmälle. Selitä lyhyesti tehtävä. Varmista tarpeen mukaan tehtävän annon ymmärrys jokaiselle oppilaalle erikseen. Käytä tarpeen mukaan puheen tukena muita kuvia tai viittomia tms.
*Jaa välineet vasta, kun olet selittänyt tehtävän. Mieluiten 1-2 välinettä kerrallaan.
Ymmärryksen lisääminen vinkkejä:
Vetäytyvät hiljaiset oppilaat:
– Vie kuva jokaisen oppilaan eteen ja innosta tehtävään yksilöllisesti, vaikka sen jälkeen kun muut ovat jo lähteneet suorittamaan tehtävää.
Vilkaat, mutta hyvin kommunikoivat oppilaat:
– Kun olet yleisesti kertonut tehtävän annon kuvan avulla, kysele kuvasta ja ympäristöstä lapsilta. Pyri saamaan huomio itseesi ja tehtävään esimerkiksi käyttämällä soitinta. Innosta lapsia keskusteluun :Pyydä heiltä esimerkkejä, mitä voisi kerätä tai mitä he ovat jo havainneet metsässä. Aloita koko retki vilkkaalla aiheeseen liittyvällä leikillä (esim. veden kiertojuoksu). Jätä aikaa vapaalle leikille tehtävän annon jälkeen.
Ohjeen pääasioista, verbeistä, voi pitää toimintakuvan rinnalla pictoa tai symbolikuvaa, joita saa papunet-kuvapankki sivuilta. Tällöin viesti on selvä, vaikka maalattu kuva olisikin uusi ryhmälle.
Esimerkiksi, kun kerrot että kerätään luonnonesineitä rasiaan, voit pitää näkyvillä pientä “kerätä” kuvaa. Myös ohje hiljaa tai kuunnella voi mennä paremmin perille tutun symbolikuvan ollessa mukana.
*Tee erilaisia tehtäväryhmiä tarpeen mukaan, jotta voit seurata turvallisesti vaativampaa tehtävää kuten haaviminen.
*Isommat luokat kannattaa jakaa ryhmiin – ryhmän koko riippuu oppilaiden tarpeista. Jos oppilas(lapsi) tarvitsee paljon tukea, hän voi suorittaa tehtävän aikuisen kanssa tai osallistua esimerkiksi haavimalla, tutkimalla luupilla tai keräämällä luonnonesineitä. Ei siis ole pakollista tehdä samanlaista tehtävää kaikille oppilaille. Kuikin osallistuu kykyjensä mukaan, tärkeintä on myönteinen osallisuuden kokemus luonnossa.
*Parityöskentelyä ei pidä kuitenkaan välttää, vaikka oppilailla olisi sosiaalisia vaikeuksia. Erityisesti havainnon jakamisen harjoittelu ja toisen kuuntelu on tärkeää. Samoin, jos oppilas pelkää koskettamista tai aristaa tuoksuja niin hänen on annettava lähestyä tehtävää rauhallisesti, mutta ei vapauttaa tehtävästä ilman yritystä.
– Rauhallinen kokemus itselle vaikeasta asiasta tuottaa myönteisen kuvan – voin oppia.
*Käy tehtävien aikana ryhmien tai yksilöiden luona katsomassa miten tehtävä sujuu ja pyri innostumaan oppilaan keksimästä asiasta tai suuntaamaan kiinnostusta, jos oppilas ei tunnu löytävän “mitään”.
*Työllistä avustajia/opettajia ryhmien ohjaajiksi, yksittäisten lasten avustajiksi tavaran kantamiseen jne. aina he eivät osaa itse tarttua toimeen. Muiden lasten toimiminen avustajana on myös mahdollista.
*Yhdistele tehtäviä luovasti. Kun oppilaat innostuvat löytämistään eliöistä tai niiden merkeistä, teetä muutama lajikorttitehtävä, joka tuo lisätietoa elinympäristön eliöistä. Ravintoketjusta voi puhua, vaikka ruokataolla.
*Muuntele tehtävän antoa lasten kiinnostuksen mukaan. Esimerkiksi jos lapset kiinnostuvat metsäpuita oppiessa sienistä, niin otatte selvää niistä ja laajennatte tietoa miten sienet ovat yhteydessä puihin. Ota vinkkejä kivoihin harjoituksiin lasten vapaa-ajantoiminnasta – ovat kiinnostuneet äänistä – musisointia luonnonsoittimilla, tutkivat hyönteisiä-hyönteisten kotien rakentaminen jne.
Esimerkkejä muutoksista tunneilla:
– Pyydettiin tutkimaan puita – poika kiinnostui enemmän puun alla kasvavista kieloista. Kehu löydöistä ja tutkikaa kukkia yhdessä.
– Innosta ja ohjaa sopivasti: poika tutki kuusta luupilla – rungolla oli jäkälää ja oksasta riippui hämähäkki, mutta poika ei huomannut niitä – ohjaajan mainittua nämä poika palasi puulle uudestaan ja tutki tarkemmin; kaveritkin halusivat nähdä.
– Pyydettiin istumaan puulle ja soittamaan luonnonsuottimilla, yksi poika jatkoi luupilla tutkimista ja toinen hakkasi puita kepillä. Annetaan tutkia luupilla muiden soittaessa pikkuötököistä joita voisi nähdä. Puutakin voi soittaa, eikä tarvitse hakata.
– Innostukaa yhdessä luonnossa yllättäen tapahtuvasta asiasta – oravat puissa, ötökät kankaalla, kummallinen linnun ääni…Kokekaa yhdessä löytämisen ilo – Luonnossa on tärkeämpää olla hauskaa kuin suorittaa tietty määrä tehtäviä.
Poika tutkii kieloa – harjoituksessa pyydettiin tutkimaan puuta e